Päälimmäiset tunnelmat

Haikea

Eduskuntavaalikampanjan tekemiseen osallistuminen oli minulle uusi ja ainutlaatuinen juttu. Se ehkä vielä korostaa tiiviin projektin päättymisen jälkeistä onttoutta. Perhe ja gradu pitävät huolen siitä, että tyhjiöksi tätä tilaa ei pääse kutsumaan.

Harmistunut

Kansanedustajan paikka jäi Keski-Suomen vihreiltä edelleen saavuttamatta, vaivaisen 707 äänen päähän. Suunta tosin oli oikea. Kannatus kasvoi sekä Keski-Suomessa että valtakunnallisesti.

Huojentunut

Vaikka tavoitteesta jäätiin, Tapanin äänisaalis, 684, on lähes täydestä tuntemattomuudesta nousevalle ensikertalaiselle hyvä.  Lisäksi tekijönoikeus- ja sanavapausasiat tavoittivat paitsi äänestäjiä, myös ehdokkaita ja erityisesti valituksi tulleita.

Taistelu jatkuu!

Tietoyhteiskunnan puolustustaistelun keinovalikoimasta jäi nyt neljäksi vuodeksi puuttumaan yksi, mutta muut konstit ovat edelleen tallella. Ja tästä se totinen taisto taas vasta alkaa.

Henrik Ingon ylläpitämä avoinelama.fi on antanut virallisen äänestyssuosituksensa.

Jyrki J. Kasvi on tehnyt Mordorin linnassa hyvää työtä, mutta ainoana tekniikkaa ymmärtävänä hän on mäellä kovasti yksin. Mahdollisuus vajeen korjaamiseen on kuitenkin käsillä. Vuoden 2007 eduskuntavaalit lähestyvät ja Keski-Suomen vaalipiirissä on tarjolla kaikin puolin katu-uskottava ehdokas, Tapani Tarvainen.

On pitänyt kirjoittamani, mutta voittekin lukea keskeisimmät muualta. Kasvi vei jalat suustani. Erityisesti viimeisillä kappaleillaan.

Hollannissa on perustettu Veljellisen rakkauden, vapauden ja monimuotoisuuden puolue (Partij voor Naastenliefde, Vrijheid & Diversiteit, PNVD), jota mediassa kutsutaan kotoisammin pedofiliapuolueeksi. Puolueesta lisää Wikipediassa.

Suomessa kerätään nimiä vetoomukseen puolueen kieltämiseksi. Vetoomuksen johdantotekstissä on pahan kerran sekaisin lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastustaminen ja poliittisen toiminnan rajoittaminen. Näistä edellistä kannatan vähintään yhtä ankarasti kuin jälkimmäistä vastustan. Jos vastaava puolue perustettaisiin suomeen, en missään mielenhäiriössä voisi kuvitella äänestäväni heitä, puhumattakaan liittymisestä. Vielä vähemmän voisin kuvitella esittäväni puolueen kieltämistä.

En malta olla lainaamatta Antti-Juhani Kaijanahoa Pinserin Pedofiilipuolue Hollantiin -merkinnän kommenteista. Sanat ovat kuin omasta suustani.

Kun ajetaan jonkin puolueen kieltämistä, se tarkoittaa, että ajajat pelkäävät ko. puolueen saavuttavan kannatusta. Näinkö huono käsitys addressin allekirjoittajilla on kansasta? Että pedofiliapuolue voisi saavuttaa jyrisyttävän vaalivoiton?

Pedofiliaa suosiva puolue, jos se pysyy puolueena eikä ryhdy rikollisjärjestöksi, yrittää saada kansalaiset asiansa puolelle. Se ei saa käyttää pedofiilisiä kuvia asiansa esittämiseen, sillä ne ovat laittomia; eikä puolueen laillisuus tarkoita, että sen ajama asia olisi sen takia laillista tai hyvä asia. Pedofiliapuolue ei siis voi laillisesti harrastaa pedofiliaa.

Jos perusoikeuksien kieltämisen tielle lähdetään, niin helpointa on saman tien kieltää kaikki.

Regulation-lehdessä on hieno analyyttinen artikkeli terrorismin vaaroista ja niihin suhtautumisesta lainsäätäjän näkökulmasta. Hyvää lukemista kaikille.

Mitähän mahdettiin kirkkohallituksessa ajatella, kun pakotettiin Tua Forsström sopimaan tekijänoikeuskiistassa "antautuminen ehdoitta", kun oikeuden päätös ei ollutkaan mieleinen. Lisähämmennystä tuo  kirkkohallituksen asianajaja Risto Rytin lausunto "kaikki tämänkaltaiseen työhön osallistuvat luopuvat oitis tekijänoikeudestaan". Ikäänkuin asia olisi implisiittisesti niin selvä, ettei siitä ole tarpeen edes sopia. Ryti on sentään Gramexin hallituksen puheenjohtaja, joten hänen luulisi ymmärtävän auteurin oikeuksien ja vakiintuneiden käytäntöjen päälle.

Päivitys 19.7.2006

Lisävalaistusta tapaukseen mediasta
HS: Uskontunnustuksesta syntynyt riita ratkesi
Kotimaa: Kallis riita kirkkokäsikirjan tekstistä
Kotimaa: Pääkirjoitus: Kirkon Pyrrhoksen voitto
Kotimaa: Keskustelu: Tekijänoikeudet kirkossa

Jos puolustettavana on perustavaa laatua olevia asioita, kuten sananvapaus, tulee puolustajilta joskus suustaan sammakoita. Sarjakuvasotien aikaan kahlattiin sammakoissa. Mutta mitä vaikkapa rakas pääministerimme olisi voinut sanoa sen sijaan, että kiirehti pyytelemään anteeksi? Miten olisi näin?

Arvostan islamilaisia moraaliltaan korkeina ja rauhaa rakastavina. Paheksun uskontoa keppihevosenaan käyttäviä väkivallan lietsojia. Tapaus tutkitaan, eikä yksikään kivi jää kääntämättä. Jos kuvien julkaisijat väärinkäyttivät sananvapauttaan tarkoituksenaan loukata islamilaisia, he kantavat vastuun teostaan.

Tahtoo aina välillä unohtua, että ihmiset ovat keskimäärin mukavuudenhaluisia, järkeviä ja pitävät siitä, että heitä kehutaan.

Olipa kerran Allah, joka profeettansa Muhammedin välityksellä antoi ymmärtää, että hänen kuvaansa ei pidä levittelemän. Kävi kuitenkin niin, että muuan kellertävä lehti levitteli Allahin kuvaa. Allahille uskolliset hermostuivat pyhäinhäväistyksestä. Sananvapauden puolustajia riitti joka niemeen ja notkoon.

Olipa kerran Putaansuu, joka profeettansa mr. Lordin välityksellä antoi ymmärtää, että hänen kuvaansa ei pidä levittelemän. Kävipä kuitenkin niin, että muuan kellertävä lehti levitteli Putaansuun kuvaa. Putaansuulle uskolliset hermostuivat pyhäinhäväistyksestä. Sananvapauden puolustajia riitti joka nie… eiku stop hei, hetkinen. Onkos kukaan nähnyt sananvapauden esitaistelijoita nyt?

Pitäisikö nyt surra itsesensuurin nousua Lordin edessä vai sitä, että kaksinaismoralismi ja huonomuistisuus ovat edelleen seuranamme? :-)

Euroopan parlamentin hyppyyttäminen Belgian Brysselin ja Ranska Strasbourgin välillä on kallista hommaa ja se vie turhaan myös MEPpien voimia. Käy sinäkin allekirjoittamassa vetoomus vain Brysselissä sijaitsevan parlamentin puolesta.

Kiirastorstaina reviteltiin näyttävästi siitä, miten suomi on 628 M€ EU-nettomaksaja. Taisi ikään kuin epähuomiossa unohtua se, että 359 M€ vuodelle 2005 kohdistuvia maataloustukiaisia maksettiin teknisestä muutoksesta johtuen alkuperäisen 2005 lopun sijasta 2006 alussa. Tai no, mainitaanhan se sivulauseessa ilman numeroita. :-( Harjoittamalla huonoa kijanpitoa saatiin 31 M€ arvioitua pienempi nettomaksuosuus näyttämään 320 M€ suuremmalta. *huoh*

Valtiovarainministeriön tiedote on hiukan vähemmän värittynyt, vaikka sekin on otsikoitu varsin päämäärähakuisesti. Otsikko olisi yhtä hyvin voinut olla "Suomen EU-maksut 100 miljoonaa euroa odotettua pienemmät". Ne nimittäin olivat.

Harrastetaan hiukan laskentoa. Suomen nettomaksu vuodelta 2005 oli (tukiaisten maksuaikatauluilla kikkailematta) 269 M€. Tilastokeskus kertoo, että Suomessa oli 2005 lopussa 5 255 580 asukasta. Nettomaksua kertyi siis nenää kohden 51,18 € vuodessa, eli 4,27 € kuukaudessa. Hirvittävä hinta, eikö totta? Maksoin viime vuonna sekä saunavuorostani, että parkkipaikastani enemmän kuin EU-jäsenyydestä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että EU-jäsenmaksut pitäisi mitä pikimmiten saada näkyviin henkilökohtaiseen verotukseen. Se konkretisoisi maksujen määrän, auttaisi suhteuttamaan maksut siihen mitä niillä saadaan aikaan ja toisi unionia lähemmäksi kansalaisiaan.

Sähköinen äänestys on hallituksen eduskunnalle 10.3.2006 antaman esityksen (HE 14/2006) mukaisesti tulossa mahdolliseksi. Vihdoin myös me pääsemme modernin sähköisen demokratian eturintamaan. Eikö olekin hienoa?

Ei välttämättä. Katsotaan hiukan lähempää. Vaalijärjestelmän keskeisiä ominaisuuksia ovat

• sujuvuus,
• luotettavuus ja
• vaalisalaisuus

Tiedämme kaikki nykyisen vaalijärjestelmän olevan sujuvuudeltaan erinomainen. Tämä todetaan myös esityksen yleisperusteluissa. Henkilökohtaisesti minua (tietojärjestelmäsuunnittelijana, tietotekniikan tutkijana ja äänestävänä kansalaisena) hirvittää ajatus äänestyskopissa odottavasta tietokoneesta. Se suorastaan kutsuu puoleensa ongelmia. "Onko kiire, vai tehdäänkö tietokoneella?"

Luotettavuuden suhteen nykyinen järjestelmä on erinomainen.  Kaikki voivat ymmärtää sen toiminnan. Väärinkäytökset on estetty tehokkaasti. Äänestäjä itse vie äänensä uurnaan, ja kaikki puolueet pääsevät jokaiseen vaalilautakuntaan valvomaan, että asiat sujuvat uurnasta eteenpäin oikein.

Sähköisessä äänestyksessä vaalijärjestelmän operointi siirtyisi muutaman ministeriön valtuuttaman teknisen henkilön vastuulle, eikä ulkopuolisilla olisi todellista mahdollisuutta varmistaa oikeaa toimintaa. Paperituloste mahdollistaisi riippumattoman tarkistuslaskennan, mutta sitä vaatimusta ei ole esitetty.

Myös vaalisalaisuuden osalta suunta on alaspäin. Suomessa käyttöön otettavaksi ehdotettu järjestelmä, jossa kaikki äänet kerätään keskitettyyn sähköiseen vaaliuurnaan vieläpä yhdessä äänestäjien henkilötunnusten kanssa, asettaa haasteita vaalisalaisuuden varmistamiselle. Äänestäjän pitää käytännössä vain uskoa, ettei järjestelmä vaikkapa kerää listaa "väärin" äänestäneistä. Ei ehkä ongelma nyt, mutta tehkää ajatusleikki, ja sijoittakaa itsenne 20-luvun Suomeen.

Miksi kaikki tämä? Hallituksen esitys perustelee sähköistä äänestystä kustannussäästöillä, erityisesti paperimateriaalin ja postitusten osalta. Eduskuntavaalit 2003 maksoivat 12,5 M€ (ks: vaalitietojärjestelmän esimäärittelyraportti (pdf)), josta noin 2 M€ materiaaleja ja postituksia. Kuinkahan paljon mahtavat maksaa äänestyspäätteiden hankinta, luotettavat tietoliikenneyhteydet, vaadittava tietojärjestelmä ja erityisesti näiden kaikkien ylläpito? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykykustannus, 3 € äänioikeutettua kohden, on aika halpa hinta toimivasta demokratian peruspilarista.

Sähköinen äänestys on mahdollista toteuttaa yhtä hyvin kuin paperilippuäänestys. Se on kuitenkin varsin vaikeaa ja siksi kallista. Esimerkit maailmalta eivät ole järin kannustavia. Ääniä on hävinnyt, on saatu järjettömiä vaalituloksia ja äänestyskoneita on todistetusti manipuloitu. En ole lainkaan vakuuttunut sähköisen äänestyksen hyödyllisyydestä, puhumattakaan sen tarpeellisuudesta.

Kannattaa muistaa, että tätä kirjoittaessani sähköinen äänestys on vasta asia, joka on mahdollista, jos nyt valiokuntakäsittelyssä oleva lakiesitys hyväksytään. Esityksen mukaisesti laki tulisi voimaan jo 1.7.2006. Matka mahdollistavasta laista on kuitenkin pitkä siihen, että sähköisesti todella äänestetään. Asiasta ehditään siis keskustella ja hyvä niin.

Päivitys 22.3.2006: Tämän kirjoituksen pohjalta (vaimoni suosiollisella avustuksella) muokkaamani mielipidekirjoitus julkaistiin Keskisuomalaisen mielipiteet-palstalla 22.3.2006.

Päivitys 19.4.2006: Uusia kiintoisia uutisia maailmalta. Sähköisiä äänestysjärjestelmiä manipuloidaan poliittisin perustein. Tässä Clinton Curtisin todistus (pdf), kiitos linkistä Tuukka TT.

Päivitys 18.5.2006: Jälleen uusia uutisia maailmalta. Hiuksia nostattavia havaintoja Italian sähköisen äänestyksen kokeilusta. Tulevan sähköisen äänestysjärjestelmän odotetaan maksavan italialaisille noin 37 M€.

Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkuna sai Kaltio ry:ltä monon kuvan pyrstöönsä kun ei suostunut poistamaan verkkosivuilta Ville Rannan Muhammed-kekustelua ruotivaa maanmainiota sarjakuvaa. Kyseinen sarjakuva löytyy ainakin Kasa-blogista ja lisäksi varmasti lukuisista muistakin paikoista. Potkut on jo nyt noteerattu kansainvälisesti.

Mike Pohjola on muotoillut lausuntonsa sarjakuvaksi.  Hyvin sanailtu.  En voi kuin nyökytellä.  Kai Puolamäki on Parnassonsa ja Hesarinsa lukenut ja blogasi kiintoisia näkökulmia asiaan. Ainakin itselleni tuli vahva vaikutelma harkinnan sumentavasta panikoinnista joka ei rajoittunut pelkästään Kaltio ry:n hallitukseen. Oulun kaupunki nimittäin peruutti Ville Rannalta tehdyn kuvitustilauksen.

Minun on sangen vaikea ymmärtää. Ei ymmärtänyt Parnasson päätoimittajakaan. En tietysti osaa Oulun ja Rannan, sekä Kaltion ja Vilkunan välisistä sopimuksista mitään sanoa, mutta päällepäin erottaminen ja tilauksen peruminen vaikuttavat jopa laittomilta ja olisivat siten ehkä molemmat vielä, ainakin oikeusteitse, korjattavissa.

Päivitys 1.3. klo 9:00: Tätä kirjoittaessa YTJ:n mukaan Kaltio ry:n virallinen yhteystieto on Jussi Vilkunan postiosoite. Ehtivätköhän muuttaa ennen kuin erottamispäätös perutaan.  :-)

Sananvapauteen kuuluu oikeus sanoa, myös loukata. Kritisointi ei muuten onnistu. (lisää mielessäsi tähän sovelias lainaus Voltairelta) Sananvapaus ei kuitenkaan poista vastuuta sanomisista! Joidenkin asioiden sanominen, eritoten harkitsemattomassa yhteydessä, voi olla aivan äärettömän tyhmää, mutta sen pitää ehdottomasti olla sallittua.

Sen sanottuani… Julkiset kannanotot Jyllands-Posten-lehden (ja heitä ennen ja etenkin heidän jälkeensä useiden muidenkin) julkaisemien Muhammedia esittävien kuvien nostamaan älämölöön ovat kotosuomessa jakautuneet rajusti. Toiset hyssyttelevät, koittavat painaa asiaa villaisella ja jopa vaativat valtiolta lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ja suoraa toimintaa, kuten Jari Vilén tekee:

viranomaisten onkin käytettävä kaikki lain suomat keinot, jotta nämä loukkaavat kuvat saataisiin poistetuksi ennen kuin ne tekevät korvaamatonta vahinkoa Suomelle ja suomalaisille

Toiset taas lähtevät sotajalalle ja levittelevät kuvia suureen ääneen kouhkaten. Kumpikin reaktio tuntuu mielestäni tavattoman typerältä ja nololta. Sananvapauteen kajoaminen on typerää ja tarpeetonta, kuten myös julkaisemisella uhittelu tässä vaiheessa, kun kuvat ovat kenen tahansa saatavilla (koita vaikka laittaa Googlen kuvahakuun muhammed cartoon) ihan ilman uusia julkaisemisia.

Se, että Jyllands-Posten, jonka lukijakuntaan aivan taatusti kuuluu islamilaisia (ja lehden toimituskunta hyvin tietää sen), julkaisee kuvia, joiden he erinomaisen hyvin tietävät loukkaavan islamin uskoisia verisesti, on aivan mittaamattoman tyhmää. Heidän kuuluu kantaa siitä vastuunsa, tarvittaessa oikeuden edessä (olisin kyllä hämmästynyt ja harmissani, jos näin tapahtuu). Jos Suomessa kansallismielinen verkkosivusto (jonka vakiintuneeseen lukijakuntaan ei taatusti montaa islamilaista kuulu) julkaisee pilakuvat, on se ketunhäntä kainalossa tehty varttimerkityksetön opportunistinen mielenilmaus. Se, että kansanedustaja nousee vaatimaan korkean tason puuttumista tähän merkityksettömyyteen, on käsittämätöntä ylireagointia.

Nyt on sitten tullut tehtyä poliittista ohjelmatyötä. Tänään istuin neljä tuntia putkeen palaverihuoneessa Sepänkeskuksessa puimassa Vihreän liiton valmisteilla olevaa periaateohjelmaa. En muista koska viimeksi neljä tuntia olisi tuntunut niin lyhyeltä ajalta (ei naureta siellä takana). Keskustelu oli äärimmäisen mielenkiintoista. Vihreä aate on nyt taas yhtä askelta tutumpi ja läheisempi.

Lauantaina minua odottaa Vihreän liiton poliittisten ohjelmien opintopiiri täällä Jyväskylässä. Ohjeet valmistautumiseen sisälsivät vinon pinon haastavia kysymyksiä ohjelmista. Tiukka päivä on tulossa ja niin pitää ollakin. Tietoyhteiskunta-asiat vetävät tuttuun tapaan puoleensa, mutta pitäisi yrittää kammeta itsensä ottamaan selvää asioista, joista en vielä tiedä niin paljoa.