Irina Krohn (aika nolon rikkinäiset kotisivut hänellä muuten) teki 2002 lakialoitteen (LA 121/2002 vp), joka vaihtaisi eri uskontojen tunnustuksellisen opetuksen uskontotiedoksi. Perusteluissa hän kirjaili silloin näin.

Monet vanhemmat, joilla on selvä uskonnollinen vakaumus, niin kristityt, islamilaiset kuin vaikkapa juutalaiset, haluavat varmaan siirtää lapsilleen tämän vakaumuksen. Tällainen vanhempien oikeus on lakien mukaista, mutta ei välttämättä kuulu koulun tehtäviin.

Viime vuoden lopulla Rosa Meriläinen teki aloitteen kirkon ja valtion kytkösten purkamisesta (LA 157/2005 vp). Se sisälsi mm. tuon uskontojen tunnustuksellisen opetuksen lopettamisen. Rosa perustelee Irinan kanssa samoilla linjoilla

Lasten uskonnollinen ja katsomuksellinen kasvatus on ensisijaisesti kotien ja oman uskonnollisen yhteisön tehtävä.

En vielä pohdi koko kokonaisuutta sen enempää. Taannoin itse kirjoitin jotain kirkon ja valtion suhteesta.

Allekirjoitan itse nuo Rosan ja Irinan aloitteista lainaamani perustelut.  Tässä asiassa uskonnollisen yhteisön ja erityisesti vanhempien on kannettava vastuunsa. Asiaa pohtiessa tuli mieleeni yksi näkökulma, näin kirkon sisältä katsellen. Tuntuu hiukan hämmentävältä se, että valtio koululaitoksen puitteissa opettaa kirkon jäsenille heidän omaa uskontoaan. Ikään kuin "sivusta". Eikö kirkon kannattaisi (nyt emme mieti raha-asioita) tässä asiassa ehdottomasti ottaa itse ohjat käsiin?