Kysymyksiä tipahtelee. On tullut aika vastata. Ensimmäinen on hiukan pitkä, joten saksin siitä olennaisen.

Seurakunta on ollut mukana tai järjestämässä suuria tapahtumia (Paviljonki syksy 2005, Lähetysjuhlat, Missio 2007). Myös rahaa näihin tapahtumiin on palanut/palaa aika lailla. […] Onko suurten massatapahtumien järjestämien suhteessa srk:n tavoitteisiin (strategiaan) kohdallaan?

Kaupunkiseurakunnan strategiaan kirjattu visio on olla "kristillistä uskoa rohkeasti esillä pitävä yhteisö". Nuo luetellut tapahtumat ovat mielestäni olleet (ja Missio toivottavasti myös on) erittäin onnistunutta vision todeksi tekemistä. Lähetysjuhlista tiedän itse eniten, joten siitä lähemmin.

Rovastikuntamme yhdessä järjestämien tämän kesän valtakunnallisten lähetysjuhlien kustannuksista kaupunkiseurakunna osuus oli 51 535 € ja juhlien tuotoista merkittiin kaupunkiseurakunnan lähetyskannatustuotoksi 32 539 €. Juhlilla Jyväskylän Hippoksella kirjattiin kaikkien aikojen ennätysyleisö, 17 000 vierasta ja juhlat näkyivät hyvin erityiseseti paikallisessa mediassa ja kaupunkikuvassa.

Olin itse viikkoa ennen juhlia "lähetysjuhlakärryn" kanssa kävelykadulla jakamassa juhlien lehtisiä ja keskustelemassa ihmisten kanssa.  Sain siellä vahvistusta sille, että lähetysjuhlien kaltaiset suurtapahtumat todella vastaavat ihmisten tarpeisiin ja toiveisiin.

Samaan aikaan kaupunkiseurakunnan noin 14 M€ budjetista kiinteistöjen poistot (niiden arvon aleneminen, eli "seinien lahoaminen") on noin 500 000 € menoerä. Kiinteistötoimen meinoihin on tälle vuodelle budjetoitu 3 252 451 €. ja tulossa näyttää olevan noin 4 M€ investointi Kuokkalan kirkkoon, joka tulee lisäämään kiinteistötoimen vuotuisia menoja vähintään 100 000 € verran.

Sitten se toinen.

Mikä on teidän näkemyksenne strategian mukaisesta tavoittesta saada nuoria aikuisia enemmän srk:aan mukaan.. elikkäs mitkä ovat teidän ajatuksenne, miten nuoria aikuisia mukaan saadan?

Ensiksi. Jyväskylässä on noin 25 000 opiskelijaa. Kaupunkiseurakunnan jäsenistä kolmannes on nuoria aikuisia! Tämän on heijastuttava myös siihen, miten resursseita jaetaan. Tämän sanottuani pitää kyllä täydentää, että seurakunnan tähtäimenä on aina oltava lähimmäisenrakkauden ja Jumalan sanan välittäminen kohderyhmää rajaamatta.

Jostain syystä minulle tulee aina vähän kumma olo kun ruvetaan puhumaan tyyliin "mitenkäs me saatais nuoria aikuisia mukaan toimintaan". Siitä on vähän turhan lyhyt askel hoc et corpus -temppuihin. Haluaisin ennemminkin ajatella niin, että muutan sitä mitä voin, eli itseäni.

Näiden kiemurtelujen jälkeen asiaan. Nuorten aikuisten vähäinen sitoutuminen seurakuntaan ei ole mitenkään erillinen saareke. Kyse on seurakuntalaisen asemasta yleisemmin.  Seurakunnan yhteisöllisyys ja perustehtävän toteutuminen nousevat ja kaatuvat sen mukaan miten seurakuntalaiset itse ovat mukana toimimassa. Jos seurakuntalaisten ja seurakunnan viranhaltijoiden väliin aukeaa kuilu ja seurakunta alkaa toimia itseään, ei seurakuntalaisia varten, ei perustehtävä voi mitenkään toteutua.

Katsokaapa seurakuntalaisten, erityisesti nuorten aikuisten, sitoutumista kristillisten järjestöjen toimintaan ja sellaisiin seurakunnan omiin yhteisöihin, joihin seurakunnan organisaation "midaan kosketus" ei yllä, kuten esim. Tulus ja KohtaamisPaikka. Ne osoittavat, että seurakunta kiinnostaa ja sitoutuminen ei ole kadonnut. Näiden yhteisöjen toimintamalleista seurakunnalla on oppimista.